Edes ihmiskunnan viimeisen kukoistuksen aikana Smarksidea ei voinut kehua erityisen kauniiksi kaupungiksi. Oikeastaan koko kaupunki (tai kyläpahanen, millä nimellä nyt sitä halutaankaan kutsua) perustettiin muutama vuosi sitten Yhdysvaltain autioituneiden keskiosien alueelle. Sen jälkeen kun ilmasto oli mantereen keskimmäisissä osavaltioissa käynyt niin kehnoksi, ettei isojen ihmismassojen asuminen siellä kannattanut, osavaltiot käytännössä tyhjennettiin ja ihmiset sieltä muuttivat itä- ja länsirannikoille. Sen jälkeen tuo alue nimettiin ytimekkäästi nimellä "Ei-Mitään", ja sen mittavalle pinta-alalle perustettiin toisistaan hyvin kauaksi pari pientä kaupunkia, joissa keskityttiin pumppaamaan alueilta ulos vielä öljyn kaltaiset viimeiset luonnonvarat, jota niiltä olisi saatavissa. Kaupunkien asukkaat olivat lähinnä näissä tehtaissa työskenteleviä ihmisiä.
Ei siis voi väittää, että elo 2030-luvulla Smarksiden kaupungissa olisi ollut mitään erityistä riemua, vaikka teknologia oli toki helpottanut monia arjen asioita. Smarksidenkin pienen alueen kaikki jalkakäytävät oli vihdoin automatisoitu niin, ettei kenenkään tarvinnut enää kävellä. Ydinräjähdykset olivat toki tuhonneet tuon tekniikan, joten nyt hengissä olevat selviytyjät saivat totutella taas kävelemään. Samoin räjöhdykset olivat tuhonneet Smarksiden alueen (ja luultavasti koko maapallon) 6G-kentän, joten minkäänlaisia edellytyksiä ulkomaailman (jos sellaista enää muka olisi) tavoittamiseen ei ollut. Alueellinen verkko toimi kuitenkin jostain ihmeen syystä: joku oli jo kaivanut vanhan analogisen puhelimen ja toinen peräti faksin, jolla pystyi lähettämään viestejä Smarksiden alueen sisälle. Ikävä kyllä siitä ei kovin suurta apua ollut.
Joku voisi olla myös huolissaan siitä, miten nämä ydinsodasta selviytyneet henkilöt eläisivät. Onneksi kuitenkin Smarksiden kaupunkin keskellä sijaitseva keskusvarasto-bunkkeri on kuitenkin täynnä tämän päivän ravintokapseleita, jotka sisältävät matemaattisesti laskettuna kaiken tarpeellisen yhdestä päivästä selviytymiseen. Koska noita kapseleita on lähemmäs 10 000, ei nälkä iske vielä hetkeen.
Sitä paitsi nyt näyttää siltä, että nälkä ei ole se asia, johon Smarksiden asukkaat kuolevat pian. Kun selviytyjät kokoontuvat aamulla keskusaukiolle, saavat he kauhukseen huomata, että paikalle saapuu vain 17 henkilöä. Miksu puuttuu joukosta. Vaikka ajatus ahdistaa, porukalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin raahautua porukalla Miksun asunnolle. Siellä heitä odottaa karmea näky - tai oikeastaan kaksi.
Aloitetaan vähemmän karmeasta näystä: Miksun asunnon seinät on nimittäin vuorattu täyteen julisteita, joissa nuori mieshenkilö poseeraa ilkosen alasti penis varsin vahvassa erektiossa. Jokaisessa kuvassa on yksi sama ja mieshenkilö: osassa kuvista hänellä on tosin partnerinaan nainen tai kaksi. Joissain kuvissa naisella on miehen elin suussa. Joissain taas mies penetroituu naiseen ylväästi. Selviytyjäporukan herkemmille jäsenille jo pelkästään tämä kaikki on liikaa, sillä julisteet tulevat vastaan saman tien eteisessä. Mikä pahinta, Miksun olohuoneessa pyörii seinälle nykyaikaisella älyprojektorilla heijastettu laajakuva, jossa sama mies on kuvien kaltaisissa tositoimissa. Kuka jumalaton perverssi tämä tyyppi on? Vasta hieman tarkemmin kuvia tarkastellessa yksi toisensa perään tajuaa, että kuvissa on Miksu itse - tosin noin 15 vuotta sitten ja noin 50 kiloa kevyempänä. Näyttää siltä, että pornobisnes on ollut joskus Miksun päätoimeentulo, mutta ihan viime vuosina hän ei ole selvästi kyseisiä hommia enää hoitanut.
Tuo kaikki unohtuu kuitenkin nopeasti, kun ihmiset pääsevät asunnon perimmäisessä nurkkauksessa sijaitsevaan makuukammariin. Siellä odottaa nimittäin varsinainen järkyttävä näkö, jonka rinnalla HC-porno on Pikku Kakkostakin (no pun intended) kevyempää materiaalia. Miksu (pelkkä valkoinen pyyhe lanteillaan) nimittäin makaa omalla sängyllään - mutta ilman päätä. Koko sänky on tietenkin yltä päältä veressä, ja Miksun pää lahoaa sängyn vierellä lattialle, johon se on ilmeisen epäseremoniallisesti tiputettu. Merkit kaulassa viittaisivat siihen, että Miksun kaulaa ei ole katkaistu nätisty, vaan vaikuttaa siltä, että se olisi näkerretty irti, ikään kuin puremalla. Pelkkä ajatuskin saa kaupungin asukkaat vapisemaan kauhusta. Kuka helvetin friikki tulee puremaan pään irti toiselta? Mitä tällä tapahtuu?
Vasta hetken oleilun jälkeen kuvottava haju alkaa nousta kaikkien asunnossa yhä seisovien urheiden kaupunkilaisten sieraimiin. Täältä on päästävä pois. Miksun eteen ei ole enää tehtävissä mitään. Viime hetkellä joku poimii lompakon Miksun yöpöydältä ja löytää sieltä henkilökortin. Miksu oli
► Näytä spoileri
Nyt on PÄIVÄ. Hengissä olevia äänestyskelpoisia on 17, joten lynkkaukseen tarvitaan 9 ääntä. Jos kukaan ei saa vaadittua äänimäärä, ketään ei lynkata. Aikaa äänestää ja keskustella vaikkapa lauantai-iltaan klo 18 saakka. Tsekatkaa päiväohjeet säännöistä, jos on epäselvyyksiä.
