Ennen kun aloitan puskemaan uusia arvosteluja niin ajattelin, että pieni kertaus olisi paikallaan. Myös itselleni, että saa alusta alkaen juonenpäästä kiinni. Koitan nyt tähän tiivistää mahdollisimman ytimekkäästi kahden vuoden tapahtumat TNA:sta ja WWE:stä.
TNA 2010-11
2010 oli myllerrysten vuosi. Hulk Hogan & Eric Bischoff ottivat 4.1.2010 vetovastuun ja muutokset alkoivat heti. He toivat mukanaan nelikulmaisen kehän ja liudan vanhoja saunakavereitaan. Sean Waltmanin, Scott Hallin, Ric Flairin, Nasty Boysit ja WWE:n hylkiölistalta mm. Sean Morleyn ja Orlando Jordanin. Seassa oli kyllä kovankin luokan talenttikaappauksia, kuten Jeff Hardy, Rob Van Dam ja Mr. Anderson. Tosin se, miten heitä hyödynnettiin oli hyvin epämääräistä.
2010 oli äärimmäisen sekava vuosi. Hogan & Bischoff koittivat luoda TNA:sta väkisin WCW:n kaltaisen mainstream promootion. Se ei onnistunut, mutta sen sijaan monet vanhan TNA:n fanit käänsivät sille selkänsä.
2011 oli jo parempi vuosi. Kaikkein pahimmat aivopierut olivat karsiutuneet pois ja ajoittain TNA pystyi tarjoamaan oikein hyvääkin painia ja viihdettä. Taloudellisesti TNA teki rajua tappiota, mutta sai vielä pidettyä tärkeimmät painijansa palkkalistoillaan.
Vuoden 2011 lopussa TNA:n päämestari oli syksyllä hirveäksi heeliksi pamahtanut Bobby Roode. Loppuvuodesta hän oli puolustanut mestaruuttaan AJ Stylesia vastaan pariin otteeseen. Hyvässä nosteessa ollut Austin Aries oli x-divisioonan mestari ja Knockout divaria hallitsivat Gail Kim & Mickie James. Merkittävä oli myös loppuvuodesta käyty feudi Jeffien Jarrett ja Hardy välillä. Vuoden 2011 viimeinen erikoistapahtuma Final Resolution oli tasoltaan yllättävän hyvä, joten varovaisen positiivisista asetelmista lähdettiin vuoteen 2012.
Lopuksi vielä muistin virkistykseksi lista TNA:n raskaansarjan mestareista vuosilta 2010-11. Tästä saa nopeasti kuvan, ketkä olivat avainasemassa promootiossa.
AJ Styles 20.9.09 – 19.4.10
Rob Van Dam 19.4 – 10.8
Vacant 10.8 – 10.10
Jeff Hardy 10.10.10 – 9.1.11
Mr. Anderson 9.1 – 13.2
Jeff Hardy 13.2 – 24.2
Sting 24.2 – 12.6
Mr. Anderson 12.6 – 11.7
Sting 11.7 – 7.8
Kurt Angle 7.8 – 18.10
James Storm 18.10 – 26.10
Bobby Roode 26.10 -
Rob Van Dam 19.4 – 10.8
Vacant 10.8 – 10.10
Jeff Hardy 10.10.10 – 9.1.11
Mr. Anderson 9.1 – 13.2
Jeff Hardy 13.2 – 24.2
Sting 24.2 – 12.6
Mr. Anderson 12.6 – 11.7
Sting 11.7 – 7.8
Kurt Angle 7.8 – 18.10
James Storm 18.10 – 26.10
Bobby Roode 26.10 -
WWE 2010-11
Vuosina 2010-11 mikään ei uhannut WWE:n markkinajohtajan asemaa, vaikka TNA yrittikin pientä hämmennystä aiheuttaa. Näinä kahtena vuotena nähtiin kuitenkin pienoinen sukupolvenvaihdos. Shawn Michaels eläköityi kehästä kokonaan WrestleManiassa keväällä 2010. Batista jätti myöskin WWE:n taakseen kesällä 2010 ja Edge joutui lopettamaan uransa keväällä 2011. Undertaker ja Triple H siirtyivät osa-aikaisiksi painijoiksi ja esiintyivät vain harvoin. Veteraaneista myös Chris Jericho keskittyi paljon bändihommiinsa ja oli mukana varsin satunnaisesti. Jättikorporaation rattaat jauhoivat tasaisen tappavaan tahtiin, mutta kehässä tapahtui isojakin muutoksia. Puoliväkisin WWE nosti uusia kasvoja pääotteluihin. Parhaat esimerkit ovat Sheamus ja Alberto Del Rio, jotka hyvin nopeasti pääsivät mestaruuden makuun. Mutta tähtiä syttyi myös orgaanisesti. The Miz jatkoi jo vuonna 2009 alkanutta nousukiitoaan ja oli seuraavan parin vuoden ajan firman parhaimpia heelejä ja pääsikin kantamaan jopa WWE-mestaruutta. Daniel Bryan alkoi tehdä nousuaan vuoden 2011 lopulla, mutta YES-ilmiö oli enemmän vuoden 2012 heiniä.
WWE:n menoa piristi myös se, että The Rock oli 14.2.2011 tehnyt paluun Raw’hon ja herättänyt uudelleen mielenkiintoa lajia kohtaan. Rock otteli myös ensimmäistä kertaa lähes vuosikymmeneen Survivor Seriesissä 2011. Lähdettäessä vuoteen 2012 oli jo selvää, että WrestleManiassa The Rock kohtaisi John Cenan ”once in a lifetime” ottelussa.
Vuoteen 2012 lähdettiin siitä asetelmasta, että CM Punk oli WWE:n mestari ja Daniel Bryan juuri voittanut raskaansarjan mestaruuden lunastettuaan Money In The Bank salkkunsa. Cenan ja Rockyn feudi muhi taustalla valmiina räjähtämään täyteen liekkiin alkuvuodesta. Lopuksi vielä listaus myös WWE:n mestareista vuosilta 2010-11.
Sheamus 13.12.09 – 21.2.10
John Cena 21.2 – 21.2
Batista 21.2 – 28.3
John Cena 28.3 – 20.6
Sheamus 20.6 – 19.9
Randy Orton 19.9 – 22.11
The Miz 22.11.10 – 1.5.11
John Cena 1.5 – 17.7
CM Punk 17.7 – 14.8
Rey Mysterio 25.7 – 25.7
John Cena 25.7 – 14.8
Alberto Del Rio 14.8 – 18.9
John Cena 18.9 – 2.10
Alberto Del Rio 2.10 – 20.11
CM Punk 20.11 -
John Cena 21.2 – 21.2
Batista 21.2 – 28.3
John Cena 28.3 – 20.6
Sheamus 20.6 – 19.9
Randy Orton 19.9 – 22.11
The Miz 22.11.10 – 1.5.11
John Cena 1.5 – 17.7
CM Punk 17.7 – 14.8
Rey Mysterio 25.7 – 25.7
John Cena 25.7 – 14.8
Alberto Del Rio 14.8 – 18.9
John Cena 18.9 – 2.10
Alberto Del Rio 2.10 – 20.11
CM Punk 20.11 -
WrestlingAlertin foorumilta kaivelemalla löytyy minun kaikki arvosteluni vuosien 2010-11 tapahtumista, jos jotakuta niin paljon kiinnostaa. Laitan tähän vielä perään palkintoyhteenvedon kaikista arvostelemistani vuosista 2004-11.
Ehkäpä bookkaajat itsekin tajusivat, että tämä ei ole se kaikkein vetävin matsi, niin tämän ympärille oli luotu paljon muuta hässäkkää. Itse Mr. McMahon oli seuraamassa ottelua kehän laidalla ja Cenan voittaessa John Laurinaitis saisi potkut kenraalimanagerin roolistaan. Paljon enemmänkin porukkaa sekaantui tähän matsiin ja tämä olikin varsinainen malliesimerkki ylibookatusta ottelusta. Mutta se ei sinällään haitannut, koska ilman sitä tämä olisi ollut vielä kamalampi. Hetkensä tällä oli, mutta siltikin kehno pääottelu. 
