Tässä sitä nyt ollaan, viimeisen kerran. Kyynel vierähtää
saunassa tuijottaan silmäkulmasta, kun hän tajuaa katsovansa kahta syyttömyyttään vannovaa ihmistä, joiden elämä ja kuolema on nyt hänen käsissään. Hänen yksin on päätettävä, kumman Smarksiden selviytyjäneuvosto päättää viimeisessä kokoontumisessaan teilata. Näiden tuskaisen kahden viikon aikana viimeisistä selviytyjistä on tullut keskenään todella läheisiä. Vaikka taustalla on koko ajan vaaninut ahdistava tunnelma siitä, että joku heistä haluaa murhata jokaisen selviytyjän brutaalista, ei kukaan ole voinut silti välttää sitä, että tällaisen kokemuksen jakaminen yhdessä tekee heistä väkisin jollain tavalla ystäviä. Siitäkin huolimatta, että joku ei ole oikeasti hakemassa ystävyyttä vaan pelkästään uhreja.
Ja nyt saunassa tuijottaan on päätettävä, kuka tuo vihoviimeinen vihollinen hänen mielestään on. Onko se
Luru vai onko se
Wanhus? Luru on avannut pelin äänestämällä Wanhusta ja julistamalla vielä kerran syyttömyyttään. Sen jälkeen Wanhuksella ei tietenkään ollut muuta mahdollisuutta kuin äänestää Lurua ja puolustautua tämän absurdeilta väitteiltä. Lurun henki haisee hieman viinalta, mutta siitä huolimatta hänen silmissään paistaa poikkeuksellinen päättävyys. Wanhus puolestaan vilkuilee kummallisesti ympärilleen ahdistuneen oloisena, mutta ilmoittaa silti selväsanaisesti, että saunassa tuijottaa tekee ratkaisevan virheen, jos äänestää häntä.
Mitä saunassa tuijottaa voi oikein tässä tilanteessa tehdä? Molempien perustelut ovat tavallaan uskottavia, tavallaan taas ei. Saunassa tuijottaa miettii kuumeisesti, mikä on tässä tilanteessa paras ratkaisu. Kumpi on se ratkaiseva uhka? Kyynel kimmeltää yhä silmäkulmassa, kun hän saa vihdoin tehtyä päätöksensä.
"Wanhus. Minä todella toivon, että teen nyt oikean päätöksen. Minulla ei ole oikeastaan mitään viimeisiä sanoja edes sinulle. Sinun on aikasi poistua täältä piinaamasta meitä."
Sitten päätös on tehty, eikä sitä voi ottaa enää takaisin. Luru hengähtää helpotuksesta niin kuuluvasti, että vastaavaa helpotuksen huokaisua ei ole kuultu koskaan.
Entä Wanhus? Hän jähmettyy päätöksestä täysin.
"Te... Te tod-todella meinaatte teloittaa minut? Se... Se ei tule tapahtumaan!"
Viimeiset sanat Wanhus huutaa sellaisella voimakkuudella, ettei Luru ja saunassa tuijottaa ole kuullut kertaakaan hänen karjuvan yhtä kovaa. Wanhus alkaa hengittää nopeasti, aivan kuin hän olisi saamassa jonkinlaisen sairaskohtauksen. Luru ja saunassa tuijottaa vetäytyvät nopeasti taaemmas ja kaivavat kuin yhteisestä päätöksestä takataskustaan laserpuukot. Molemmat osoittavat niillä kohti Wanhusta.
"Älä yritä mitään! Me näimme, millä tavalla Muhmet muuttui... ydinsaastehirviöksi, tai mikä helvettiläinen hän ikinä olikaan! Sinä kuulut taatusti samaan monsteripoppooseen, mutta älä kuvittelekaan pystyväsi muuttamaan muotoasi!" Luru huutaa Wanhukselle.
Wanhus jatkaa kiivasta hengittämistään. Hänen silmänsä punoittavat, mutta hän ei ole edelleenkään liikkunut metriäkään sen jälkeen, kun saunassa tuijottaa teki äänestyspäätöksen. Wanhus katsoo edelleen suoraan Lurua ja saunassa tuijottaata. Yhtäkkiä hän alkaa päästä suustaan sihisevää ääntä, ja samalla Wanhuksen suupielistä alkaa valua kuolantapaista eritettä. Saunassa tuijottaa ja Luru katsovat miehen olotilan muutosta kauhuisaan.
"Wanhus, tämä on ihan saatanan pelottavaa. Mutta meillä ei ole nyt muuta vaihtoehtoa, meidän on tapettava sinut! Tehdään tämä nopeasti ja kivuttomasti, jooko?" saunassa tuijottaa yrittää puhua Wanhukselle rauhoittavasti.
Sen jälkeen hän ottaa pari askelta Wanhusta kohti puukko ojennettuna. Luru tulee saunassa tuijottaan perässä. Juuri kun saunassa tuijottaa on nostamassa puukkonsa sivaltaakseen sillä Wanhusta, tapahtuu jotain aivan ennennäkemätöntä. Kuuluu yhtäkkinen pamahdus.
Tuo ääni tulee siitä, että Wanhus rojahtaa sekunnin murto-osassa takaraivolleen. Äänestä päätellen Wanhuksen kallo on hajonnut kahtia. Ilmeisesti tuollainen ei ole kuitenkaan vienyt Wanhukselta henkeä, koska yhtäkkiä hän alkaa sätkiä maassa ja huutaa sillä tavalla, että karjunta kuuluu maapallon toiselle puolen. Sitten - aivan yhtä nopeasti - tulee täysin hiljaista. Verinoro alkaa valua Wanhuksen päästä, kummajaisen silmät painuvat kiinni, ja viimeisenä liikehdintänä Wanhus käpertyy kummalliseen sikiöasentoon.
Luru ja saunassa tuijottaa ovat katsoneet tätä kohtausta samaan aikaan peloissaan ja innoissaan. Näyttää nimittäin siltä, ettei heidän tarvitse lopulta edes hoitaa tämän selvästi sairaan yksilön tappamista omin voimin. Ei, tilanne on ollut liikaa Wanhukselle, joka makaa nyt maassa kuolleena kuin kivi. Yhtäkkiä Wanhuksen silmäluomet avautuvat vielä kerran, silmät pyörivät hetken hänen päässään - ja sitten luomet painuvat lopullisesti kiinni. Henki ei pihise, sydän ei pamppaile. Wanhus on kuollut. Luru ja saunassa tuijottaa uskaltavat ensimmäistä kertaa oikeasti toivoa, että he selviävät tästä.
On tehtävänä enää yksi juttu. Luru saa kunnian kumartua Wanhuksen ruumiin ylle ja poimia tämän taskusta henkilökortin. Siitä selviää, että Wanhus oli
► Näytä spoileri
kaupunkilainen Vässykkä.
...
...
...
Siis mitä? Luru ei tajua ensin lukemaansa. Hän tavaa Wanhuksen kortin kahdesti uudesti ääneen. Kaupunkilainen. Kau-pun-ki-lai-nen. Ei saatana. Ei helvetti. Ja sitten, sekunnin murto-osassa hän nappaa laserpuukon uudestaan taskustaan, kääntyy nopeammin kuin koskaan aikaisemmin saunassa tuijottaata päin ja osoittaa puukolla tätä suoraan kaulaan.
Juuri kun Luru on tökkäämässä puukon läpi saunassa tuijottaan kaulasta, hän katkaisee liikkeensä. Joku ei ole nyt oikein. Saunassa tuijottaa näyttää olevan vähintään yhtä kauhuissaan kuin hän itse.
"Sinä... Sinäkö se olit sittenkin koko ajan? Minä.. Ei helvetti. Minun olisi pitänyt äänestää sinua. No, tapa minut! Tapa minut tuolla puukollasi!" saunassa tuijottaa huutaa Lurulle epätoivoisesti.
Luru ei tajua, mitä saunassa tuijottaa sanoo hänelle.
"Miten niin minä? Sinähän se tässä olet! Sinun se on pakko olla! Viimeinen vihollinen, joka on uhannut meitä koko ajan! Saastainen hirviö, joka puree ihmisiltä päät pois ja tekee Helsingistä paistia! Tajuatko, meitä ei ole enää muita! Vain minä ja sinä. Ja minä en ole tappanut täällä ketään. En olisi ikinä uskonut, että se olet sinä, mutta... Ei tässä ole enää muuta vaihtoehtoa", Luru takeltelee osoittaen edelleen puukolla suoraan saunassa tuijottaan kaulavaltimoon.
"Nimenomaan. Meitä on enää kaksi. Sinun ei tarvitse enää esittää. Tapa minut. Tapa! Sitähän sinä olet halunnut koko ajan!" saunassa tuijottaa jatkaa ahdistunutta puhettaan tilanteessa, jota ei ole selvästikään osannut odottaa.
Ilta alkaa muuttua yöksi ja pimeys valtaa nopeasti Smarksiden keskusaukion. Luru katsoo saunassa tuijottaata silmiin. Joku tässä ei nyt ole oikein. Heitä ei ole enää ketään muita jäljellä, mutta kumpikaan heistä ei myönnä olevansa tämän kaiken takana. Kuinka se on mahdollista? Onko täällä jossain sittenkin joku muu? Joku, joka on vain manipuloinut heidät toisiaan vastaan? Aivan kuin Agatha Christien kirjassa? Voiko se olla mahdollista? Luru ei enää tiedä mistään mitään. Hitaasti hän laskee puukon saunassa tuijottaan kaulalta.
"Tiedätkö kaupungin ulkopuolella olevan fuusioreaktiota tutkivan laboratorion?" Luru aloittaa keskustelun uudella tavalla.
"Ai tiedänkö? Minä olen - tai kaiketi olin - sen laboratorion tutkimusjohtaja!" saunassa tuijottaa vastaa.
"Sinäkö? Sinäkö tulit minun jälkeeni siihen tehtävään? Koska minä, minä olin sen laboratorion alkuperäinen tutkimusjohtaja. Varmaan sitten tiedätkin miksi minut syrjäytettiin tehtävästäni noin vuosi sitten", Luru sanoo ja pieni vanhan viinan löyhähdys pääsee jälleen hänen suustaan.
"Mutta mitä sinä haluat laboratoriosta? Kai sinä tiedät, että sekin tuhoutui ydinsodan seurauksena", saunassa tuijotta kysyy ihmeissään Lurulta.
"Minulla on sellainen epäilys, ettemme sittenkään ole kahdestaan täällä. Olen varma, että joku meitä vielä paljon viekkaampi on pitänyt meitä jo pitkään pellenään. Ja jostain syystä - en osaa selittää miksi - minulla on sellainen olo, että kaikki littyy tuohon laboratorioon. Nähdäänkö puolen tunnin päästä laboratorion luona? Minä käyn hakemassa vähän välineistöä, jotta saamme tämän tuskaisuuden vihdoin ratkaistua", Luru selittää saunassa tuijottaalle.
Hetken aikaa saunassa tuijottaa katsoo epäillen Luruun, mutta sitten hän päättää suostua ehdotukseen. Miehet erkanevat toisistaan. Pimeys valtaa kaupungin. Keskiyö saapuu.
Hetkeä myöhemmin Luru saapuu laboratorion raunioille. On kulunut hieman päälle puoli tuntia. Lurun fiilis vahvistuu: joku tässä paikassa liittyy kaikkeen ratkaisevalla tavalla. Luru aikaa kaivaa kassistaan tuomaansa välineistö esille, kun hänen jalkansa osuu johonkin. Luru kaivaa kassistaan vanhanaikaisen taskulampun ja osoittaa maahan. Ja silloin häneltä pääsee oksennus.
Täällä laboratorin raunioilla on siistissä jonossa kaikkien viimeisen kahden viikon aikana murhatun selviytyjän ruumiin jäämistöt. Lurulla ei ole hajuakaan, kuka nämä on tänne raahautunut mädäntymään, mutta siinä kaikki 16 kuollutta Smarksiden kylän selviytyjää ovat - tai siis lähinnä se, mitä kustakin on jäljellä. Jopa ydinsaastehirviö Muhmetin monsterimainen ruho on epävirallisen hautuumaan ruumisjonossa. Samoin toinen ydinsaastehirviöksi julistettu Merovingi löytyy ruumisletkasta. Jonon jatkona viimeisimpänä makaa Wanhus, edelleen samassa sikiöasennossa kuin mihin hän jäi makaamaan kuoltuaan. Yhtäkkiä tämä idea ei tunnukaan enää Lurun mielestä niin hyvältä. Hänen on päästävä täältä äkkiä pois. Ja missä saunassa tuijottaa on?
"GRAAARH!"
Raivoisa karjahdus pysäyttää Lurun liikeen. Parin sekunnin hapuilun jälkeen hän suuntaa taskulamppunsa äänen suuntaan. Sitä hänen ei olisi kannattanut tehdä, sillä nyt Luru saa suoran näkymän omaan - ja koko ihmiskunnan - loppuun.
Viisimetrinen harmaan värinen verenhimoinen hirviö katsoo suoraan häntä silmiin, ja yhtäkkiä sen kasvoille muodostuu suorastaan ihmismäinen hymy.
"Saunassa tuijottaa? Sinäkö se olet?" Luru kysyy epäuskoisesti huulet väpättäen kauhusta.
Monsteri paastaa veret seisauttavan naurun.
"Sinä teit tästä jopa liian hauskaa", hirviö jyrisee Lurulle ja jatkaa. "Enkä edes tarkoita sitä, että te Wanhuksen kanssa ojensitte ohjat suoraan minun käsiini. Olisin voinut tappaa sinut saman tien, kun osoittelit minua sillä epätoivoisella puukollasi, mutta sitten ajattelin leikkiä vielä vähän sinun kanssasi, kuten olen leikkinyt teidän kaikkien kanssa koko viimeiset kaksi viikkoa. Ja olihan nyt aivan hulvatonta kuulla tuo sinun sekopäinen teoriasi jostain ylimääräisestä ulkopuolisesta tappajasta. Mitä helvettiä, luuletko, että olemme jossain Kymmenen pientä neekeripoikaa -kirjassa? Ei, Luru hyvä, tämä on karua todellisuutta. Todellisuutta, josta kukaan ei selviä. Mutta minä olen tiennyt jo pitkään haluavani säästää sinut viimeiseksi. Yritin kyllä pistää Muhmetin murhaamaan sinut pari kertaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Toisella kertaa sinun suojaustoimesi sekoittivat niin tehokkaasti Muhmetin pään, että se tunari yritti tappaa minut. Onneksi siitä idiootista ei ollut siihen. Mutta sinun suojauksesi saivat minut tajuamaan, että sinä olet nimenomaan tämän tutkimuslaitoksen alkuperäinen johtaja. Ja koska juuri tämä laitos teki minusta, Muhmetista ja Merovingistä tällaisia murhanhimoisia hirviöitä, on vain sopivaa, että sinä saat kuolla tämän laitoksen raunioilla."
Luru on kangistunut kauhusta. Hän tietää syvällä sisimmissään, että mitään ei ole enää tehtävissä. Hän on ajanut itsensä umpikujaan.
"Olisi pitänyt tappaa sinut tunti sitten..." hän mutisee vielä.
"Etkö sinä kuunnellut, mitä minä sanoin? Ei yksi laserpuukko tee minulle mitään! Ei! Olisi oikeastaan ollut hauskaa, jos olisit yrittänyt. Mutta toisaalta olihan tämä nyt vielä mahtavampaa, että sinä itse toit meidät tänne. Minun ei tarvinnut tehdä mitään. Paitsi nyt tietenkin viimeistellä tämä koko kauneus. Millä tavalla sinä oikein haluat kuolla?" saunassa tuijottaa jyrisee katsoen suoraan Lurua silmiin.
Luru ei vastaa mitään. Hän on päättänyt luovuttaa. Hän tiputtaa tavaransa käsistään. Taskulampun lamppu menee rikki, kun se iskeytyy maahan. Pimeys valtaa Smarksiden viimeisen kerran. Ei kuulu enää kuin yksi brutaali ääni, kun saunassa tuijottaan hirviömäiset hampaat pureutuvat Lurun kaulan ympärille ja napsaisevat yhdellä puraisulla Lurun pään pois. Veri purskahtaa valtoimenaan, Lurun ruumis kangistuu kuoliaaksi. Viimeinen murhatyö on tehty. Saunassa tuijottaa ruokailee antaumuksella Lurun ruumiin antimilla. Lurun taskusta tippuu henkilökortti, jossa lukee, että Luru oli
► Näytä spoileri
kaupunkilainen Ex-tutkimusjohtaja.
Muutamaa minuuttia myöhemmin Lurun ruumiista on jäljellä enää raato. Hiljaisuus valtaa vihdoin Smarksiden kylän. Jäljellä ei ole enää ketään. Saunassa tuijottaa on saanut tehtyä työnsä lopulta yksin. Olisi toki ollut hienoa, jos Muhmet ja Merovingi olisivat olleet näkemässä tämän päivän, mutta jollain tavalla tämä on vielä kauniimpaa näin. Ihmiskunta on lopullisesti tuhottu, ja saunassa tuijottaa on luultavasti viimeinen elossa oleva olio. Nyt hän voi tehdä tällä tuhoutuneella pallolla aivan mitä haluaa.
Mutta ensimmäisenä hän päättää ottaa unet. On ollut rankaa esittää viatonta uhria kahden viimeisen viikon ajan. Kyynel vierähtää saunassa tuijottaan silmäkulmaan, onnenkyynel.
---------------------------------
HELLUREI! ONNITELUT VOITTAJALLE!
Smarkside MAFIAn voittaja:
saunassa tuijottaa - ydinsaastehirviöiden Pomo
Nyt se on ohi. Vapaa keskustelu tässä aiheessa erittäin sallittua. Palaan itse asiaan muutaman päivän päästä oman lyhyen analyysin ja roolit avaavan viestin kanssa.