Kurt Angle
Super Crazy
- Super Crazy on toki aina ollut ihan kiva, mutta itse olen katsonut hänen matsejaan aina hänen vastustajansa takia. Esimerkiksi kaikki hänen ECW-matsinsa katsoin aina Tajirin takia. Kurt Angle oli yksi ekoja painijoita keitä vihasin, mutta myös yksi ekoista joille lämpenin sitten kun tämä kääntyi faceksi. Niin paljon enemmän lämpimiä Angle-muistoja, että Crazy ei pitkälle pötki.
Becky Lynch
Juventud Guerrera
- Becky on oikein kiva, mutta en todellakaan ole naisen suurimpia faneja. Eniten välitin hänestä NXT:ssä ja siellä hän oli aina se kaikista vähiten kiinnostava hevosnainen. Juventud on yksi merkittävimmistä WCW-cruisereista, mutta hänellä on myös yksi
kaikkien aikojen parhaista trainwreck-promoista.
Bray Wyatt
Toru Yano
- Bray Wyatt on yksi ykkösinhokeistani, joten hän häviää varmaan jokaiselle painijalle tässä turnauksessa. Toru Yano taas on yksi parhaista komediapainijoista ja hänellä on maailman paras ilme.
Harley Race
Roman Reigns
- Harley Racea olen jonkin verran katsonut, että voin hyvillä mielin äänestää näin. Harley Race toki on legendaarinen NWA-mestari, headbuttin kehittäjä (huhun mukaan vahingossa) ja onhan hän jopa toinen osa yhdessä parhaasta suosikkilopetuksestani matsissa (
vs. David von Erich), mutta tässä tämä recencybias taas nähdään. Roman Reignsiä kohtaan on enemmän tunteita, sillä häntä vain on yksinkertaisesti nähnyt enemmän.
John Morrison
Vader
- John Morrison ei kiinnosta. Johnny Nitro ei kiinnosta. Edes Johnny Impact ei kiinnosta. Mutta Johnny Mundo on yksi maailman parhaista hahmoista juuri nyt ja te, jotka ette Lucha Undergroundia katso, menetätte paljon. Vaderista pidän ja onhan hänkin yksi merkittävimmistä möröistä, mutta Johnny Mundolla on aivan törkeän komeat absit.
Test
Starbuck
- Starba on oikein jees ja suomipainin tärkein nimi, mutta Test on Attitude/Ruthless Aggression -aikakausien parhaita midcardereita. Ei hänestä koskaan olisi ollut mitään main eventteriä ja onhan hän varmasti kaikkien aikojen geneerisin, mutta jokin Testissä on ollut, että hänestä on aina tykännyt. Vaikkei hän ole edes kovinkaan erikoisen hyvä.
Dean Malenko
Zack Sabre Jr.
- ZSJ on lähinnä tuttu CWC:stä ja siinä hän alisuoritti merkittävästi. Oli yksi turnauksen suurimpia pettymyksiä. Dean Malenko on toki kuiva, mutta toisaalta etenkin WCW:ssä se oli nimenomaan hänen gimmick ja hän oli juuri oiva vastus kaikille Mysterioille, Jerichoille ja vastaaville.
Kerry von Erich
The Great Sasuke
- Äh mikä pari. Sasuke on yksi maailman kiinnostavimmista high flyereista (
vs. Onita, no-rope barbedwire, mahtava matsi), mutta Kerry on ihan liian sympaattinen. Von Erichin perheen kiinnostavin tapaus, entinen NWA-mestari ja hänellä on WCCW:ssä aina parhaat sisääntulot
(paljon rakkautta kaikille yleisön tytöille t: Kerry). Lisäksi Kerry vs. Ric Flair @ WCCW Parade of Champions 1984 on mahtava matsi. Kehäaction ei ole mitään kaikista kiinnostavinta ja lopetuskin on hieman antikliimaksi, mutta tulikuuma yleisö tekee tästä yhden kauneimmista matseista mitä olen koskaan nähnyt.
Jimmy Havoc
Tomohiro Ishii
- Hyvin paha, koska en mitenkään älyttömän kovin tunne kumpaakaan. Ishii on NJPW:n kovia äijiä ja hän edustaakin sitä japsipainin parasta osaa, eli lyödään kovaa eikä kysellä turhia. Toisaalta taas Havoc on brittipainin kuumimpia nimiä, jolla on myös saaren parhaita promoja (ainakin nyt ne mitä olen nähnyt). Jimmy Havoc voittaa sillä mitalla, että näin entisenä deathmatchfanina arvostan todella paljon, että vielä
>nykyinenvuosi on painijoita, jotka menevät ottelemaan Tournament of Deathiin vain koska he haluavat.
Diamond Dallas Page
Ricochet
- Äh vittu. DDP on yksi WCW:n parhaista nimistä ja varmaan paras heidän itsensä rakentama painija. Toisaalta taas Ricochet oli Lucha Undergroundin Prince Pumana se rakentava voima ja ekan kauden Gordon Freeman. Todella vaikea, koska molemmat tahtoisi jatkoon, mutta Puma vie ihan Lucha Underground-biasin takia.
Hiromu Takahashi
Katsuyori Shibata
- Takahashilta eli Kamaitachilta olen nähnyt oikeastaan ainoastaan näitä pomppimisia Dragon Leetä vastaan CMLL:ssä. Muistaakseni oikein viihdyttävää kamaa ja mitä nyt hieman jotain tuoreempaa NJPW-matskua olen nähnyt, niin NJPW:ssä hänellä on ihan viihdyttävä sekopäinen ruutitynnyrigimmick. Mutta Shibata oli kyllä kovempi. Olen huomannut Wrestle Kingdomeja katsoessani, että lähinnä ne "lyödään lujaa" matsit jaksavat kiinnostaa ja Shibata oli todella kova näissä. Sääli että se pisti sitten uran lyhyeksi.
Jeff Hardy
Trish Stratus
- Trish on hyvä ja WWE:n vakavasti otettavan naispainin uranuurtaja, mutta toisaalta itse en ole koskaan ihan kauheasti Trishistä välittänyt. Mutta sitten taas Jeff Hardy on painin rockstara, joka loikkii ties mistä. Jeff Hardy ja ECW ovat varmaan eniten syyllisiä backyardpainijoiden suureen määrään vuostuhannen taitteessa. Jeff ei ole koskaan ollut se maailman sulavin tekninen painija, mutta eipä sen takia niitä matseja ole ikinä katsottukaan. Ne katsottiin siksi, että Jeff loikkii korkealta ja siksi että Jeff on perhanan cool.
Mike Quackenbush
Christopher Daniels
- Quack on itselleni enemmän tuttu CZW:stä kuin CHIKARAsta, mutta en muista koskaan kummemmin välittäneeni hänestä siellä. Arvostan toki, että Quack on avannut CHIKARA:n kaltaisen painiliigan, mutta itse en ole koskaan päätynyt hirveästi sitä katsomaan. Ja jos olen sitä katsonut, niin en ole katsonut Quackia. Danielskaan nyt ei ole itselleni se kaikkein isoin ja tärkein, mutta hänen pappi-gimmick oli joskus muinoin aikas siisti ja hänellä on ollut hienoja matseja TNA:n alkuvuosina.
The Miz
Seth Rollins
- Seth Rollins oli parasta bestiä vuosina 2014-2015, mutta sen jälkeen hän on ollut sanalla sanoen vain tylsä. The Miz on WWE:n yksi kirkkaimmista valopilkuista ja aktiivirosterin paras puhuja - ja tätä vain alleviivaa John Cenan part-timeriys ja Enzo Amoren potkut.
Sting
Mr. Perfect
- Toki Perfect on täydellinen, mutta Sting on ensimmäinen ei-WWE-painija johon rakastuin. Stingissä on sellaista auraa, jota on vain harvassa muussa painijassa.
Kazuchika Okada
Mark Henry
- Okada on luultavasti oma suosikkini NJPW:n main event-hahmoista ja Mark Henryä olen vihannut oikeastaan aina. Mark Henryn ura on kestänyt sen n. 20 vuotta ja siellä on tasan kaksi kiinnostavaa juttua mitä hän on koskaan tehnyt: feikki-eläköityminen ja Sexual Chocolate.
AJ Lee
Manami Toyota
- AJ Lee ei ole oikeasti edes kovinkaan hyvä. Hän oli ehkä parempi kuin aikalaisensa ja toki ulkonäkönsä puolesta aivan priimaa, mutta painijana tai esiintyjänä noin muuten hän on mielestäni hyvin keskitasoa. Manami Toyota on luultavasti kaikkien aikojen paras naispainija koskaan. Hän voisi jopa voittaa koko knockoutin enkä panisi pahakseni. Käykää katsomassa vaikka Manami Toyota vs. Aja Kong tai Manami Toyota vs. Kyoko Inoue, jos haluatte hyvän läpileikkauksen Manamin taitoihin.
Zack Gibson
Mick Foley
- Gibsonista piti ottaa selvää tätä varten, sillä tiesin hänet vain hyvin etäisesti. Mitä nyt hieman selailin, niin kiinnostavinta hänessä oli yleisöreaktiot: yleisö ei tuntunut vihaavan mitään niin paljon kuin häntä. Vaikkei hän miltään turhuudelta vaikuttanutkaan, niin Gibson olisi kyllä saanut tehdä melkoisen vaikutuksen, että olisin äänestänyt hänet Foleyn yli. Foley on kuitenkin legenda ja yksi kaikkien aikojen parhaista.
IONI
Samoa Joe
- En ole Samoa Joesta ihan hirveästi välittänyt WWE:ssä, enkä oikeastaan edes ole nähnyt hirveästi Joen matskua TNA:ssakaan, mutta sen sijaan ikuinen ROH-mestari Joe on vieläkin itselläni tuoreessa muistissa. Silloin hän vakuutti ja jo pelkästään sillä voimalla vie tämän.
Randy Orton
Jake Roberts
- Tätä sanoin monesti siinä tämän hetken KnockOutissa: Orton on parhaimmillaan WWE:n paras ja tulisin esiintyjä, mutta valitettavasti hän ei ole sitä melkein koskaan. 95% ajasta Orton menee autopilotilla, eikä tunnu välittävän mistään mitään. Eh. Robertsille kesti ainakin minun hetki syttyä, mutta kun aloin näkemään hänen promojaan enemmän, tajusin missä se taika on. Oma henkilökohtainen suosikkini onkin itseasiassa vuoden 1988 Survivor Series
VHS-eksklusiivi promo, mikä on oikeasti yksi kaikkien aikojen parhaista kuulemistani promoista. Jo ihan tällä mennään Ortonin ohi.
Aleister Black
Ric Flair
- Black on toki tehnyt hyvän vaikutuksen lyhyessä ajassa, mutta ehkä tämä all-time lista on hieman liian kova pala purtavaksi. Riku Soihtu on kuitenkin kaikkien aikojen kovimpia jokaisella mittarilla, joten ei hän tähän kaadu.
Hulk Hogan
Mr. Kennedy
- Kennedy taisi debytoida niihin aikoihin kun oma WWE-kiinnostus hiipui. Mitä nyt sieltä täältä olen hänen juttujaan nähnyt, niin ihan hirveästi hän ei ole kiinnostanut. Hogan on kaikkien aikojen joko #1 tai #2 supertähti, riippuen laskeeko Austinin kovemmaksi vai ei. Joten saa olla melkoinen sankari, jos meinaa Hoganin kaataa.
Toshiaki Kawada
Shuji Ishikawa
- Tämä on vaikea, koska Kawada on näistä AJPW:n 4 pilaarista itselleni se vähiten tuntema. Parhaiten muistankin miehen ganzo bombista. Sen sijaan Shuji Ishikawa on täysin tuntematon, josta pitikin sitten ottaa selvää tätä knockoutia varten. Ja mitä tässä nyt silmäilen, niin hän vaikuttaa oikein pätevältä hossilta, enkä panisi pahitteeksi vaikka näkisin hänen matsejaan enemmänkin. Mutta Kawada vie tämän kierroksen ehkä vain siksi, että oli oikeammassa paikassa parempaan paikkaan.
Rob Van Dam
Super Dragon
- *clap-clap-clapclapclap* Super Dragon on ehkä se kaikkien aikojen indyin painija.
Katsokaa nyt hänen temppujaan, onko geneerisempää "kaikki liikkeeni ovat finisherejä" indyhuoraajaa? Ja oikeastaan kaikki hänessä ulkonäöstä alkaen vain huutaa "I'm indy as fuck". Mutta en toki sano että se on automaattisesti huono asia. Sen sijaan miehen tietynlainen kusipäisyys on huono asia, sillä Super Dragonilla on 2000-luvun alun stiffein maine Low Ki'n jälkeen.
Look at this unprofessional fuck. Super Dragonin matsit toki ovat aina mielenkiintoisia ja arvostan PWG:tä paljon, mutta onko se tarpeeksi voittamaan Rob Van Damia, joka on ensimmäinen oikeasti fanittamani painija koskaan? Oikeastaan tämä on paljon tiukempi kuin mitä tekstistä voisi päätellä, koska pidän oikeasti molemmista. RVD kuitenkin vie.
Minoru Suzuki
Daniel Bryan
- Suzuki on yksi niistä joista pidän eniten NJPW:ssä ja taisin missata Bryanin parhaat WWE-päivät, enkä välittänyt lukkoindyhomoamericandragonistakaan.
Rusev
Mitsuharu Misawa
- Rusev on WWE:n parhaimmistoa, mutta Misawa on oikeasti yksi parhaista painijoista koskaan. Valitettavasti hänen tyylinsä pomppia kilpaa päälteen sen 20 vuotta oli kohtaloksi ja hän käytännössä kuoli kehään. Jos joku Misawaa tuntematon tahtoo ottaa miehestä selvää, niin suosittelen vuoden 2003 matsia Kenta Kobashia vastaan, sillä kyseessä on yksi kaikkien aikojen kovimmista matseista ikinä.
Matt Hardy
Shawn Michaels
- En ole koskaan ollut mikään HBK:n kovin fani. Toki hän on aina ollut viihdyttävä, mutta olen aina tykännyt muista enemmän. Hardyn halu jatkuvasti mullistaa itseään on mahtavaa ja pidän lähes jokaisesta Hardyn inkarnaatiosta. Parhaana totta kai Angelic Diablo.
Steve Austin
Eddie Guerrero
- Vittu mikä pari. Austin on kaikkien aikojen parhaita, mutta tämä menee lapsuuden nostalgialla: Sheriffi-Austin on toki kovaa kamaa, mutta Guerrero oli ekoja painijoita jota ensiksi inhosin sydämeni kyllyydestä ja sitten rakastin enemmän kuin mitään.
Kane
CM Punk
- Yllättävän vaikea, sillä vaikka Kane onkin viime vuosina ollut kankea ja tylsähkö, niin hänetkin on smarkside saanut paskapostailtua viihdyttäväksi. Lisäksi lapsena hänen naamarinsa menetys oli oikeasti pelottava hetki, mikä teki hänestä WWE:n kiinnostavimman miehen. Mutta tosiaan, Punkin kaltaista esiintyjää ei ole montaa maailmassa. Näistä 2000-luvun alun superhypetetyistä indyjäbistä hän oli aina suosikkini (Nick Mondon ohella) ja nyt näin jälkikäteen vuodet 2005-2014 lähes kokonaan missanneena Punkin uran reaaliaikaisen kehityksen näkemättä jääminen on ainut asia, mikä oikeasti harmittaa.
Shinsuke Nakamura
Owen Hart
- En vain syty Nakamuralle. Sori. NJPW:ssä hän oli ihan jees, mutta ei herättänyt suurempia tunteita. NXT:hen hän tuli kovan hypen kanssa ja otteli yhden NXT:n historian parhaista matseista. Sitten hän on ollut vain tylsä ja väsyttävä, niin NXT:ssä kuin päärosterissakin. Edes hänen rumblevoittonsa ei kiinnostanut. Joten Owen voittaa, eikä tehnyt edes tiukkaa.
Chris Benoit
Tyler Bate
- Tyler Bate on ikäisekseen todella hyvä, mikä toki pistää pelkäämään että mies kuluttaa itsensä nopeasti loppuun. Mutta Benoit on yksi niistä harvoista, joka saa kaikki liikkeensä näyttämään siltä kuin ne voisi tehdä oikeassa tappelussa. Samanlaista intensiivisyyttä ja terävyyttä kehässä olen nähnyt oikeastaan vain Bret Hartissa ja ehkä jopa Roderick Strongissa. Voi kunpa ei olisi pilannut legacyaan.
Iron Sheik
The Great Muta
- Iron Sheik on toki parhaimmillaan ollut etenkin aikakauteensa nähden todella hyvä, mutta sitten taas Muta on ollut parhaimmillaan reippaasti edellä aikaansa. Todellinen trailblazer. Iron Sheik on toki meemeillyt itsensä yhdeksi legendaarisimmaksi hahmoksi, mutta Muta on vain liian kova.
Booker T
Marty Scurll
- En ehkä vain ymmärrä Martyn hypeä, mutta kaikessa missä näen hänet en vain osaa syttyä. Bullet Clubin vähiten kiinnostava osa, enkä edes välitä Bullet Clubista. Jos en väärin muista, niin ensimmäinen matsi minkä koskaan näin oli Goldust & Booker T vs. RVD & Kane ja Booker T teki ison vaikutuksen tässä matsissa. Pyrot entrancessa, scissors kick, spinaroonie. Eihän painija edes tarvi paljoa muuta.
Will Ospreay
Cody Rhodes
- Cody on ehkä Mr. 3 stars, mutta hän on myös yksi parhaista näyttelijöistä painin saralla (enkä nyt tarkoita suoraan mikrofonityöskentelyä). Ospreay on nuori ja maailmanluokan high flier, mutta pidän Codysta enemmän.
Arn Anderson
Mike Bailey
- En voi väittää, että olisin Speedballiakaan nähnyt liikaa. Kuitenkin sen verran, että muistan hänen tehneen vaikutuksen jokaisessa esiintymisessään, mihin olen törmännyt. Saattaisin jopa äänestää häntä aika montaa tässäkin knockoutissa nähtyä indyjannua vastaan, mutta Arn on ihan liian kova pala purtavaksi. Vaikka Arn on arvostettu, voisin silti miltei väittää häntä aliarvostetuksi. Hän on hyvin harvoin missään paras kehässä tai paras puhuja listoilla, mutta kun hän oikeasti oli molemmissa yksi parhaista. Mestariesimerkki siitä, miten pienillä asioilla saa aikaan paljon.
Kenny Omega
Sami Zayn/El Generico
- Omega saattaisi voittaa pelkkää Genericoa vastaan, mutta kun vastassa on myös Sami Zayn, niin valitan. Omega toki ottelee maailmanluokan otteluita, mutta toisaalta itselläni on niihin hyvin pieni kosketuspinta, enkä jaksanut välittää edes tästä 6* ottelusta. Zaynin loppuvuosi NXT:ssä 2014 on kuitenkin yksi parhaista asioista, mitä olen koskaan nähnyt.
Kenta Kobashi
Dezmond Xavier
- Kenta Kobashi on varmaan oma suosikkini näistä AJPW:n pilareista ja NOAH:n järkäleistä. Sympaattisin kaikista King's Road ottelijoista, joka tuntui olevan altavastaaja matsissa kuin matsissa. En ole koskaan nähnyt huonoa Kobashi matsia. Suosittelen yhä sitä Misawa vs. Kobashi 2003 ~40min matsia. Yksi parhaista mitä on koskaan käyty. Dezmond Xavierista joutui ottamaan selvää. Hän vaikuttaa pomppivan ja kieppuvan ihan kivasti. Toki mitä nyt katson, niin tuntuu että joka liikkeessä on pakko olla jonkinlainen korkkiruuvi. Ei missään nimessä huono, mutta ei myöskään niin hyvä, että Kobashin kaltaisein maailmanluokan painijan kaataisi.
Ted DiBiase
Atsushi Onita
- Onita on maailmanhistorian eeppisimpiä nimiä painin historiassa. Väittäisin häntä hardcorepainiin jopa tärkeämmäksi nimeksi kuin Mick Foleyta tai Terry Funkia, mutta tästä toki voi väitellä. Onita tosiaan perusti FMW:n ja teki itsestään yhtiön Acen (mikä on ihan loogista, koska hän oli myös firman kovin nimi). Jos joku tahtoo tutustua Onitaan, niin itse rakastuin häneen
FMW No Rope Electrified Barbed Wire Swimming Pool Dynamite Double Hell Death Matchissa. Ei suositella herkimmille! Jos lisätriviaa kaipaa, niin Onitalla on käsittääkseni yhä painin ennätys tikeistä ottelun jälkeen (111, mikäli en väärin muista), Onita on puheidensa mukaan maannut yli 10 000 naisen kanssa ja hän oli jopa Japanin senaatissa. Ja mikä parasta, hän irvistää avatarissani!
Ai niin, onhan tässä vastassa myös Ted DiBiase. Onhan hän oikeen hyvä. Mutta ei tarpeeksi.
Trent Beretta
Chuck Taylor
- Trentin tunenn todella huonosti. Eniten joko Roppongi Vicestä tai sitten twitteristä huutelemassa Chuck Taylorille. Chuck taas on niitä painijoita, että vaikken ole edes hirveästi hänen matsejaan nähnyt, eksyn jatkuvasti kaikenmaailman "funniest Chuck Taylor moments must see number 5 will make you piss your pants" videoihin. Taylor siis viihdyttää paljon enemmän.
Chris Hero
Edge
- Hero on toki yksi sulavimmista kehässä, vaikkei sitä hänen fysiikastaan uskoisi. Edgestä taas olen pitänyt aina, enkä edes nähnyt hänen parhaita heelvuosiaan. Itse kuitenkin pidin todella paljon babyface-Edgestä, joka oli Hoganin ja Reyn kanssa tag team mestareita ja joka oli osana SD 6:sta. Ja mitä nyt olen jälkikäteen katsonut, niin Ultimate Opportunist Edge on ollut mahtavaa matskua.
The Hurricane
Chris Jericho
- Äänestän ihan kiusallani. Ähäkutti. Ehkä Hurricanen rumblehype on vieläkin mielessäni pinnalla, mutta siltikin mieleni vain tekee äänestää Hurricanea. Vaikka Jerichohan olisi se järkevä valinta, etenkin kun hän tuntuu uudistavan itsensä vuodesta toiseen. Jericho oli parasta WWE:ssä 2016 ja hyvin paljon myös 2017.
Bret Hart
Jushin Thunder Liger
- Ärsyttävä pari, koska molemmat joutaisivat jatkoon. Tiedän, että Ligerillä on hyvin vähän mahkuja Hartia vastaan, koska onhan Hart nyt yksi kaikkien aikojen parhaista kehässä. Ja kuten sanoin jo Benoitin kohdalla, niin Hart on yksi niistä harvoista, jonka iskut näyttävät aina uskottavilta, vaikka olisivatkin kaikista typerimpiä pro wrestling temppuja. Äänestän kuitenkin Ligeriä, koska pidän hänestä enemmän. High-flying painin legenda, jolla on yksi painin siisteimmistä maskeista, parhaista teemoista ja hän on myös maailman ainut painija, joka on ollut jokaisessa PWI 500 listassa jokaisena vuotena, kun sellainen on ilmestynyt. Liger jaksaa yhä kovin, kuten hänen vierailut mm. NXT:ssä ja PWG:ssä todistavat. Liger jatkoon, pliis.
Brian Pillman
Dusty Rhodes
- 70-80-lukujen Dustya en tunne kovinkaan hyvin. Olen itseasiassa nähnyt häneltä lähinnä promoja, jotka toki ovat mahtavia. Otteluista en sitten ole nähnyt ainakaan niitä kaikkein legendaarisimpia, mutta käsittääkseni Dusty on ollut roolissaan todella hyvä myös painimaan. Eniten Dusty on kuitenkin itselleni tuttu WCW:n selostajana, missä hän on niin paska, että on jopa hyvä. Pistää repeilyttään huonoudessaan. Pillman taas on ehkä jopa se kaikkein isoin "what if?", jonka ennenaikainen kuolema tuli todella pahaan aikaan. Attitude Era kun oli vain nurkan takana, missä Pillman olisi ollut kuin kotonaan. Lisäksi Pillman oli muutenkin tietynlainen tienraivaaja, oli kyseessä sitten sekopäiset gimmickit tai highflying paini.
Adam Cole
Brock Lesnar
- Adam Colella on mahdollisuuksia olla isokin stara WWE:ssä, mutta toistaiseksi hänen meriiteillään ei ohiteta Lesnaria. Ei edes, vaikka Lesnar olisi paininut vain 2002-2004.
Goldberg
Roddy Piper
- Tämä on paha. Goldbergillä oli tosi rajattu rooli, missä ei liikkumavaraa hirveästi ollut. Toisaalta taas Goldberg oli myös helvetin hyvä tässä roolissaan. Piper taas oli etenkin esiintyjänä yksi kaikkien aikojen parhaista, mutta toisaalta kehässä hän ei todellakaan ollut kummoinen. Piper voittaa They Liven ja Saints Row 4:n voimalla.
Kota Ibushi
Terry Funk
- Ibushi on mahdollisesti tämän sukupolven japsipainijoista kiinnostavin, sillä hän tekee mitä huvittaa, eikä paljoa kysele. Mutta sitten taas vastassa on "FOREVER" Terry Funk, joka n. 10 vuotta ensimmäisen eläköitymisensä jälkeen päätti debytoida moonsaultin liikearsenaaliinsa. Aivan mahdoton sekopää ja loistava hahmo painin historiassa. Ja hardcorepainin ystävä kun olen, niin onhan sitä pakko kunnioittaa Funkia tämän verran.
Randy Savage
Carlito
- Carlito ilmestyi WWE:hen niillä tienoilla, kun WWE alkoi kyllästyttämään ensimmäistä kertaa. En vain löytänyt mitään coolia omenoita sylkevästä Carlitosta. Savage on finaaliainesta ja jos lähtisin oikeasti latomaan sellaista Greatest of All Time listaa, niin Savage voisi jopa olla se #1.
Tajiri
John Cena
- Tajiri on ollut itselleni se #1 painija vuodesta 2002 lähtien, kun hänet ekan kerran näin Shut Your Mouthissa. Cena on toki yksi parhaista, mutta hei, fanituksen perusteella.
Bobby Lashley
The Undertaker
- Lashley on ollut TNA:ssa hyvää mustaa Lesnaria, mutta tosiaan, Undertaker on vain paljon kovempi kaikilla mittareilla.
Christian
Danshoku Dino
- Arvostan todella paljon, että Danshoku Dinon kaltaisia, suurelle yleisölle tuntemattomia painijoita lisätään tällaiseen kisaan. Itsellekin Dino oli jokseenkin tuttu (muistan nauraneeni tälle pää pöksyihin piledrivelle ensimmäistä kertaa n. 15 vuotta sitten), mutta päätin katsoa hieman enemmän miestä nyt kun hänen nimensä lisättiin tähän. Ja siis, hölmöydessään mahtava gimmick. Jos joku luulee, että vähäpukeiset miehet eivät voi naurattaa, niin kokeile uusiksi. Onneksi Dinoa vastassa on Christian, josta en ole koskaan kummemmin pitänyt oikeastaan muualla kuin Edge & Christian showssa (sekä networkissa, että podcastina).
Brian Kendrick
Shelton Benjamin
- Spanky oli yksi omista suosikeistani joskus aikanaan. Toisaalta pidin myös Benjaminista paljon Team Anglessa. Mutta Spankyn Sliced Bread #2, segmentit Cenan ja Undertakerin kanssa ja jotkin ikivanhat Velocity-matsit vievät tämän.
Dolph Ziggler
The Rock
- Ziggler on toki parhaimmillaan mahtava, mutta toisaalta koska viimeksi hän on ollut parhaimmillaan? Ok, feudi Mizin kanssa oli loistava 2016, mutta sen jälkeen... eh. The Rock on yksi maailman parhaista koskaan.
Kevin Owens
Rey Mysterio
- Owens on hyvä, vaikka usein valitankin, että hän on yliarvostettu. Rey Mysterio on parempi. Lucha Underground bias voittaa täälläkin!
Pete Dunne
Cesaro
- Pete Dunne teki kyllä mahtavan vaikutuksen UK turnauksessa, mutta valitettavasti miehestä tulee nyt niin ärsyttävät konnotaatiot nykyisin, että annetaan Cesarolle voitto. Toki Cesaro sectionit taitavat olla historiaa, mutta yhdessä vaiheessa hän oli yksi WWE:n kuumimmista jutuista.
Hiroshi Tanahashi
Lita
- En ole mikään suurin Tana-fani, mutta onhan tuossa NJPW:n Cenassa jotain eeppistä. Lita on hyvä, enkä pane pahakseni vaikka hän voittaisi Tanan, mutta en ajatellut myöskään äänestää häntä.
Kevin Nash
Ultimate Warrior
- Oijoi mikä paritus. Warrior vie sillä mitalla, että hänen promonsa ovat sekopäisyydessään hauskempia. Vaikka Nash toki voittaa kaikilla muilla osa-alueilla. Kuten selväpäisissä promoissa.
AJ Styles
Andre The Giant
- En tiedä onko tämä hieman sääliääni vai mikä, koska AJ Styles on kuitenkin tämän hetken paras painija ja muutenkin todella kova kokonaisvaltainen esiintyjä. Andren aura on kuitenkin jotain todella mahtavaa ja rakastan Princess Bridea.
William Regal
Juhana "King Kong" Karhula
- Karhula on ehkä Suomen paras, mutta valitettavasti meillä on liian pienet piirit. Ja on mahdollista, että Regal on Britteinsaarien paras?
The Great Khali
Triple H
- Teki mieli äänestää Khalia, koska hän aiheuttaa enemmän kiinnostusta, mutta toisaalta ehkä se on siksi, etten ole edes hirveästi nähnyt häntä. Äänestetään nyt kuitenkin oikein.
Beth Phoenix
Scott Hall
- Beth Phoenixiakaan en tunne kuin etäisesti, mutta kovinkaan kiinnostavalta hän ei ole vaikuttanut. Scott Hallista olen pitänyt oikeastaan kaikissa rooleissa. Olisi ansainnut maailmanmestaruuden!
Neville
Dean Ambrose
- Neville on ehkä parempi painija, mutta Ambrosesta pidän enemmän. Joo, hän on laiska kehässä ja jäänyt junnaamaan paikoilleen pahasti, mutta tiedän että parhaimmillaan hän voisi olla WWE:n parhaimmistoa molemmissa.
Bobby Eaton
Batista
- Maailman paras mulletti vai maailman paras galaxin vartija? Tämä menee luultavasti sen piikkiin, että olen nähnyt Batistaa enemmän, koska kuitenkin kaikki Eatonin (ja muutenkin Midnight Expressin) jutut ovat kuitenkin viihdyttäneet aina, jos olen niitä jaksanut katsoa. Batistaakin katsoessani olen kuitenkin viihtynyt aina, sillä hän on kuitenkin ollut todella siisti steroidimörkö. Batista ehkä voittaa sillä mitalla, että Eatonilla ei edes ole parasta mullettia (se on Ricky Mortonilla).
Ricky Steamboat
MVP
- MVP:hen on todella vähän kosketuspintaa. Hirveästi häntä aina kaivataan, mutta sen vähän mitä häntä olen nähnyt, niin en ole ollut innostunut. Tosin sitten taas se hänen nigger-promo TNA:ssa oli oikeasti aika kova. Mutta juu, Steamboat on yksi aikansa parhaista painijoista ja kuten kaikki sen WM25 (?) Snuka, Piper & Steamboat vs. Jerichon nähneet tietävät, Steamboat oli tuossa matsissa erittäin hyvässä painikunnossa, vaikka oli tainnut olla vuositolkulla eläköityneenä.
Big Show
Tetsuya Naito
- Ääh, vaikea. Big Shown on smarkside paskapostannut viihdyttäväksi, vaikka vielä pari vuotta sitten ulisin redditissä, että olin viimeksi kiinnostunut Big Showsta kun Eddie Guerrero uitti hänet paskassa. Toisaalta taas sittemmin olen tutustunut mm. Giantiin (sekä Dungeon of Doom, että NWO Giantiin) ja toisaalta myös Big Show itsekin on terävöittänyt kehäjuttujaan. Toisaalta taas Naito on yksi näistä NJPW:n kiinnostavimmista nimistä. Sori kaikki, Show vie.
