Smarkside

Aurinko nousee jälleen punaisena ja luo kelmeän valon ränsistyneen Smarksiden kaupungin ylle.

Edes ihmiskunnan viimeisen kukoistuksen aikana Smarksidea ei voinut kehua erityisen kauniiksi kaupungiksi. Oikeastaan koko kaupunki (tai kyläpahanen, millä nimellä nyt sitä halutaankaan kutsua) perustettiin muutama vuosi sitten Yhdysvaltain autioituneiden keskiosien alueelle. Sen jälkeen kun ilmasto oli mantereen keskimmäisissä osavaltioissa käynyt niin kehnoksi, ettei isojen ihmismassojen asuminen siellä kannattanut, osavaltiot käytännössä tyhjennettiin ja ihmiset sieltä muuttivat itä- ja länsirannikoille. Sen jälkeen tuo alue nimettiin ytimekkäästi nimellä "Ei-Mitään", ja sen mittavalle pinta-alalle perustettiin toisistaan hyvin kauaksi pari pientä kaupunkia, joissa keskityttiin pumppaamaan alueilta ulos vielä öljyn kaltaiset viimeiset luonnonvarat, jota niiltä olisi saatavissa. Kaupunkien asukkaat olivat lähinnä näissä tehtaissa työskenteleviä ihmisiä.

Ei siis voi väittää, että elo 2030-luvulla Smarksiden kaupungissa olisi ollut mitään erityistä riemua, vaikka teknologia oli toki helpottanut monia arjen asioita. Smarksidenkin pienen alueen kaikki jalkakäytävät oli vihdoin automatisoitu niin, ettei kenenkään tarvinnut enää kävellä. Ydinräjähdykset olivat toki tuhonneet tuon tekniikan, joten nyt hengissä olevat selviytyjät saivat totutella taas kävelemään. Samoin räjöhdykset olivat tuhonneet Smarksiden alueen (ja luultavasti koko maapallon) 6G-kentän, joten minkäänlaisia edellytyksiä ulkomaailman (jos sellaista enää muka olisi) tavoittamiseen ei ollut. Alueellinen verkko toimi kuitenkin jostain ihmeen syystä: joku oli jo kaivanut vanhan analogisen puhelimen ja toinen peräti faksin, jolla pystyi lähettämään viestejä Smarksiden alueen sisälle. Ikävä kyllä siitä ei kovin suurta apua ollut.

Joku voisi olla myös huolissaan siitä, miten nämä ydinsodasta selviytyneet henkilöt eläisivät. Onneksi kuitenkin Smarksiden kaupunkin keskellä sijaitseva keskusvarasto-bunkkeri on kuitenkin täynnä tämän päivän ravintokapseleita, jotka sisältävät matemaattisesti laskettuna kaiken tarpeellisen yhdestä päivästä selviytymiseen. Koska noita kapseleita on lähemmäs 10 000, ei nälkä iske vielä hetkeen.

Sitä paitsi nyt näyttää siltä, että nälkä ei ole se asia, johon Smarksiden asukkaat kuolevat pian. Kun selviytyjät kokoontuvat aamulla keskusaukiolle, saavat he kauhukseen huomata, että paikalle saapuu vain 17 henkilöä. Miksu puuttuu joukosta. Vaikka ajatus ahdistaa, porukalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin raahautua porukalla Miksun asunnolle. Siellä heitä odottaa karmea näky - tai oikeastaan kaksi.

Aloitetaan vähemmän karmeasta näystä: Miksun asunnon seinät on nimittäin vuorattu täyteen julisteita, joissa nuori mieshenkilö poseeraa ilkosen alasti penis varsin vahvassa erektiossa. Jokaisessa kuvassa on yksi sama ja mieshenkilö: osassa kuvista hänellä on tosin partnerinaan nainen tai kaksi. Joissain kuvissa naisella on miehen elin suussa. Joissain taas mies penetroituu naiseen ylväästi. Selviytyjäporukan herkemmille jäsenille jo pelkästään tämä kaikki on liikaa, sillä julisteet tulevat vastaan saman tien eteisessä. Mikä pahinta, Miksun olohuoneessa pyörii seinälle nykyaikaisella älyprojektorilla heijastettu laajakuva, jossa sama mies on kuvien kaltaisissa tositoimissa. Kuka jumalaton perverssi tämä tyyppi on? Vasta hieman tarkemmin kuvia tarkastellessa yksi toisensa perään tajuaa, että kuvissa on Miksu itse - tosin noin 15 vuotta sitten ja noin 50 kiloa kevyempänä. Näyttää siltä, että pornobisnes on ollut joskus Miksun päätoimeentulo, mutta ihan viime vuosina hän ei ole selvästi kyseisiä hommia enää hoitanut.

Tuo kaikki unohtuu kuitenkin nopeasti, kun ihmiset pääsevät asunnon perimmäisessä nurkkauksessa sijaitsevaan makuukammariin. Siellä odottaa nimittäin varsinainen järkyttävä näkö, jonka rinnalla HC-porno on Pikku Kakkostakin (no pun intended) kevyempää materiaalia. Miksu (pelkkä valkoinen pyyhe lanteillaan) nimittäin makaa omalla sängyllään - mutta ilman päätä. Koko sänky on tietenkin yltä päältä veressä, ja Miksun pää lahoaa sängyn vierellä lattialle, johon se on ilmeisen epäseremoniallisesti tiputettu. Merkit kaulassa viittaisivat siihen, että Miksun kaulaa ei ole katkaistu nätisty, vaan vaikuttaa siltä, että se olisi näkerretty irti, ikään kuin puremalla. Pelkkä ajatuskin saa kaupungin asukkaat vapisemaan kauhusta. Kuka helvetin friikki tulee puremaan pään irti toiselta? Mitä tällä tapahtuu?

Vasta hetken oleilun jälkeen kuvottava haju alkaa nousta kaikkien asunnossa yhä seisovien urheiden kaupunkilaisten sieraimiin. Täältä on päästävä pois. Miksun eteen ei ole enää tehtävissä mitään. Viime hetkellä joku poimii lompakon Miksun yöpöydältä ja löytää sieltä henkilökortin. Miksu oli Että sellaista.

Nyt on PÄIVÄ. Hengissä olevia äänestyskelpoisia on 17, joten lynkkaukseen tarvitaan 9 ääntä. Jos kukaan ei saa vaadittua äänimäärä, ketään ei lynkata. Aikaa äänestää ja keskustella vaikkapa lauantai-iltaan klo 18 saakka. Tsekatkaa päiväohjeet säännöistä, jos on epäselvyyksiä.

Se oli nopeaa toimintaa... Ei kai tässä auta, kun mennä tutkimaan, mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu. Miksu pitää kyl tutkia läpikotaisin, jotta ymmärräme, mikä tämän aiheutti. En olisi uskonut, että joku Walking Deadin tai Falloutin tyyppinen maailma meitä oikeasti odotti. Hurjaa...

Mitäs täällä möykätään? No jaa, eipä hirveämmin kiinnosta. Siinähän tappelette keskenänne, ei koske minua. Pitikin vaivautua tänne ihmisten ilmoille. Yliarvostettua.

Jos jollain on asiaa, niin olen mökissäni ruokkimassa torakoita. Vekkulia seuraa.

Aikamoisia aikoja elämme, kun ihmiskunnan mahdollisesti viimeisiä rippeitä täytyy jonkun sekopään vielä harventaa entisestään. Miksun filmejä en myönnä seuranneeni sen tarkemmin, vaikkakin isot pojat kertoilivat että hänen roolisuorituksensa oli loistava etenkin Anal Beach Boys 2: Electric Boogaloossa. Kevyitä multia hälle, ja voitaneen olettaa, että taivahan neitsyet alkavat olla loppumaisillaan kun joskus itse sinne päädymme. Ehdotankin, että normaalin surumielisen puolitangossa liputtamisen sijaan laitetaan lippu liehumaan uljaasti ylös asti. Niin Miksukin haluaisi varmasti tulla muistetuksi.

Elämä kuitenkin jatkuu, ja tästäkin helvetistä on taisteltava tiemme ulos. Yhdessä me tähänkin asti tultiin, joten nyt tiivistetään rinkiä vaan entisestään, ja karkoitetaan pahuus joukostamme! Ihmiskunnan tulevaisuus saattaa näyttää synkältä, mutta on meissä vielä potkua!

Onko meillä joukossamme yökukkujia, tai muita tovereita jotka sattumalta näkivät tai kuulivat jotain? Perättömiä syytöksiä en halua kuulla, sillä ilman todistusaineistoa sokkona toistemme lynkkaaminen on juuri se, mitä pelonkylväjäpaholaiset haluavat.

Vahtikaa toisianne.

Pebbels, kuinkas torakkasi selviytyivät tuosta räjähdyksestä? Mitä ne syövät tänä päivänä tässä apokalyptisessä maailmassa?

Krizski kirjoitti:Pebbels, kuinkas torakkasi selviytyivät tuosta räjähdyksestä? Mitä ne syövät tänä päivänä tässä apokalyptisessä maailmassa?

Höh, mitä täällä vielä huudellaan? Torakathan selviytyvät vaikka mistä. Enemmän olen yllättynyt että sinä olet elossa kuin että ne ovat.

ja onhan minulla kevyet säilykevarastot useaksi vuosisadaksi - ei sillä että kutsuisin ketään apajille, ei pahalla. Mutta kyllä niistä aina sokeriliemet torakoille riittää.

Ihme nuuskimista.

Los_Pebbels kirjoitti:

Krizski kirjoitti:Pebbels, kuinkas torakkasi selviytyivät tuosta räjähdyksestä? Mitä ne syövät tänä päivänä tässä apokalyptisessä maailmassa?

Höh, mitä täällä vielä huudellaan? Torakathan selviytyvät vaikka mistä. Enemmän olen yllättynyt että sinä olet elossa kuin että ne ovat.

ja onhan minulla kevyet säilykevarastot useaksi vuosisadaksi - ei sillä että kutsuisin ketään apajille, ei pahalla. Mutta kyllä niistä aina sokeriliemet torakoille riittää.

Ihme nuuskimista.

Mr. Pebbels, ei tarkoitus ollut huudella vaan ihan asiallisesti kysyin asiani, kuten herrasmiehellä on tapana kysyä toiselta.

Ettekö te tajua, että mikä meitä oikein uhkaa? Turkanen, päivänselvästi asialla ovat olleet ne elävät kuolleet, zombit! Ymmärrättekö? Joukossamme joku on perso mieslihalle! Miten muuten voitte selittää Miksun kohtalon? Zombies, I tells you, ZOMBIES!

Ja mitäpä sitä turhaan kiertelemään, Krizskin kysymys torakoista on epäilyttävä! Olisiko jopa zombiemaista käytöstä...

Helsing#65 kirjoitti:Ettekö te tajua, että mikä meitä oikein uhkaa? Turkanen, päivänselvästi asialla ovat olleet ne elävät kuolleet, zombit! Ymmärrättekö? Joukossamme joku on perso mieslihalle! Miten muuten voitte selittää Miksun kohtalon? Zombies, I tells you, ZOMBIES!

Ja mitäpä sitä turhaan kiertelemään, Krizskin kysymys torakoista on epäilyttävä! Olisiko jopa zombiemaista käytöstä...

Mr. Helsing, saanen huomauttaa, että alani tutkijat, minä mukaanlukien, pyrkivät selvittämään kaikkia mahdollisia keinoja pysäyttääkseen ihmiskuntaa vaivaavat epidemiat. Valitettavasti en tiedä, että onko tuolla ulkomaailmassa enää ketään kollegaani elossa. Monta hyvää ystävää on itse kultakin kuollut ydinsodan jäljiltä. Tästä syystä halusin tiedustella Pebbelsiltä torakoista.

Mitä tulee zombeihin, olet luultavasti oikeassa, mutta vielä ei ole valitettavasti tieteellistä näyttöä siitä, että olivatko zombit tämän takana. Jos teknologiamme toimisi täällä, vastaus saataisiin heti. MUTTA Miksun kuolema näin ensisilmäykseltä vaikuttaa hyvin hämärältä. Kuka ihminen näkertäisi toisen pään irti??

Mitä?! Kenellä teistä on torakoita jemmassa, ja mitä ihmettä te niille olettepi opettaneet? Muistan aikoinani käyneeni Vegasissa kattomassa The Ladybugseja, ja olisittepa poijat nähneet net tylleröt hommissa. Tämähän on ihan päivänselvä asia. Tuo hullu on opettanut itikkansa puremaan aikuiselta mieheltä pään poikki.

Ja äläkää pojat mistään zompeista höpiskö... nehän on kaikki kuolleet jo ajat sitten.

Noh, nyt ku meikäkin tänne Miksun luo vaivauduin, niin ei varmaan haittaa jos otan muutaman julisteen mennessäni? Ihan vaan tuota harmaata huussia olisin kuvilla piristänyt.

Mitä täällä tapahtuu? Mitä minä täällä teen? Onko Capitol taas minua vastaan?

Marauderi kirjoitti:Ja äläkää pojat mistään zompeista höpiskö... nehän on kaikki kuolleet jo ajat sitten.

Ööö, oletko kenties tyhmä vai omaa nahkaansa suojeleva zombi? Itseasiassa veikkaan jälkimmäistä, eli ÄÄNI: Marauderi

Jahas, pian pitääs laskea äänet ja niitä on tullut... YKSI??? Ei me tällä menolla saada tätä ihmiskuntaa pelastettua, jos istumme käsiemme päällä.

Jostain se on lähdettävä liikkeelle ja ääni menee Marauderille! Meidän keskuudessamme on jokin hirviölaji, joka voi olla esimerkiksi ne zombit. Ydinräjähdyksen vaikutukset voivat olla arvaamattomat. Joten mielestäni tuollaisten asioiden poissulkeminen mielestään ei ole oikea lähestymistapa tätä maailmaa kohtaan. Tästä syystä ääni hänelle!

Ei sillä että itseäni edes hirveästi kiinnostaisi, mutta mitä nopeammin tämä möykkä on ohi sitä parempi.

Ääni Marauderi. Ei pahalla. Ei tietty hyvälläkään, mutta niin...

Kyllä täällä on sattunut todella isoja asioita viime aikoina. Ei tässä oikein muuta voi tehdä, kun olla muitten kanssa samaa mieltä.

ÄÄNI: Marauderi

Hyvää keskustelua, mutta osallistumista voisi toivoa muiltakin kuin muutamalta aktiivilta. Toki pääsiäinen saattaa rokottaa hieman tilannetta, mutta nyt aiheeseen on postannut alle puolet osallistujista, vaikka lähes kaikki ovat ainakin lähettämäni rooliviestin lukeneet... Annetaan lisäaikaa vaikka huomiselle klo 18 saakka, jotta saataisiin homma kunnolla käyntiin ja kaikki jotenkin mukaan.

9 ääntä tarvitaan lynkkaukseen. Tämän hetken tilanne:

Marauderi (4)
Helsing#65
Krizski
Los_Pebbels
Inkfish

Nyt on pakko yhtyä muihin. ÄÄNI: Marauderi

Olen tässä tarkkaillut vähän tilannetta. Mielestäni Marauderin syyllisyydelle ei oikeastaan juurikaan löydy perusteita, mutta.. Ei löydy kenenkään muunkaan. Jos jotain on pakko tässä vaiheessa äänestää niin mennään massan mukana. Tai siis pakkohan ei ole äänestää, mutta jostain on aloitettava.

ÄÄNI: Marauder

Kaikenlaista minäkin olen elämäni saatossa nähnyt ja kuullut, mutta ydintuhon aiheuttama zombifikaatio on täysin uusi teoria jopa minullekkin. En sitä kuitenkaan lähde sen kummemmin vastustamaan, koska kerta se on ensimmäinenkin. Toki oman käsitykseni mukaan zombie olisi syönyt ruumista ihan ruuakseen, tai muuttanut sen kaltaisekseen, mutta mitäpä näitä sen tarkemmin miettimään. Selvää on, että jotkut tai jotkin täällä meitä vainoavat.

Kuten aiemmissa puheissani mainitsin, en kuitenkaan pidä kovinkaan järkevänä tällaista likimain sokkona lahtaamista. Riitahenget pääsevät nopeammin niskan päälle, mikäli me vainoharhaisuuksissamme osumme hakuammunnalla viattomiin tovereihimme.

...mutta tärkeintä on kuitenkin yhdessä pysyminen, ja kun teillä näinkin vahvan oloinen vainu on, annetaan nyt sitten se omakin ääni: Marauderille.

Raskasta touhua tämä on. Tietääkö kukaan onko meillä viinakätköä jossain?

Mitäs minun vanhat silmäni näkevät? Porukalla on niin vahva luotto että tässä vanhakin samaistuu.
Ääni: Marauderi

Mutta nyt korkataan pienet Miksun muistolle!

Kyllä nyt Marauderi lipsautti suustaan jotain niin raskauttavan tuntuista ja jokuhan tässä nyt pitäisi varaan lynkata.
Ääni: Marauderi

Voitte jättää minut pois tästä verityöstä, peuhaan mieluummin näiden jäljelle jääneiden romujen kanssa. Ehjästä kovalevysta voi olla miljoonan alku ja avain uuteen kukoistukseen. Sekä voisinhan aakoon kanssa ottaa pienet seitinohuet Miksun (ja pian myös Marauderin) muistolle.

En ole aivan vakuuttunut Marauderin syyllisyydestä, mutta en tässä vaiheessa vielä uskalla muuta tehdä kuin kompata muita. Joten ääni: Marauderille.

Päivä vaihtuu illaksi Smarksiden kaupungissa, ja punertavan auringon tilalle taivaalle nousevat maata valaisevat kaksi kuuta: vanhan luonnonkuun lisäksi 2020-luvun lopulla taivaalle ammuttiin sateliittikuu, jonka luoma lisävalo ei nyt paljon piristä synkeää tilannetta. Ihmiskunnasta voi hyvinkin olla jäljellä vain toistakymmentä henkilöä, ja nyt joku tai jotkut tahtovat murhata heistäkin viimeiset selviytyneet.

Porukka päätyy kuitenkin yksissä tuumin siihen, että ei tässä murehtiminen auta. Joku kaivaa varastorakennuksesta lavallisen punaviiniä ja löytyy joukosta näköjään yksi puteli hieman terävämpääkin lientä. Lasit kaadetaan täyteen, minkä jälkeen Miksun ja Kenityksen muistolle nostellaan malja jos toinenkin. Väki vaipuu illan edetessä tanakkkaan humalaan. Vähitellen yksi toisensa perään alkaa olla sitä mieltä, että asiat voisivat olla vielä huonomminkin. Viinaa on jäljellä mukavasti, ja kaupunkiin on kerääntynyt kuitenkin sopiva porukka, jonka kesken on hyvä muistella menehtyneitä kaupunkilaisia.

Jokin silti pilaa ilakoinnin ja muistelemisen. Tai ennemminkin joku. Se joku on Marauderi, joka on jättäytynyt kaupungin keskusaukiolle pystytetyn ison ruokapöydän ulkopuolelle. Syrjästä muista Marauderi vilkuilee muita kummallinen ilme kasvoillaan. Marauderin silmät harittavat, hiukset sojottavat ja kieli työntyy ulos suusta. Joku tässä tyypissä on pahasti vialla. Marauderi ei ole päästänyt koko illan aikana suustaan yhtään järkevää sanaa, vaan hän on keskittynyt kummaliseen sopertamiseen. Jotain Marauderi selvästi juonii. Vähitellen yksi toisensa perään hiljenee illallispöydän ääressä ja kääntää katseensa Marauderiin. Häntä tämä huomion keskipisteeksi joutuminen ei tunnu haittaavan. Oikeastaan Marauderi ei kiinnitä siihen mitään huomiota.

"ZOMBI! Marauderi on varmasti zombi! Katsokaa nyt häntä, hän ei uskonut päivällä puheisiini ja nyt hän on tuolla omissa oloissaan juonimassa jotain", Helsing#65 huudahtaa kyllästyttyään katselemaan Marauderin kummallisuuksia.

Hetken aikaa Helsing#65:n väitteet tuntuvat herättävän epäilyksiä, ja muutama vastaväitekin heitetään zombie-teoriaa kohtaan, mutta vähitellen kaikki kääntyvät sen puolelle, että kieltämättä Marauderissa on joku pahasti vialla. Entistä epäilyttävämmän tilanteesta tekee se, että Marauderi ei itse vaivaudu edes pitämään mitään järkevää vastapuheenvuoroa.

"Zombi, bombi... Katakombi. Droidi, zoidi, puhelimessas androidi...." Marauderi höpäjää ja hihittelee itsekseen.

Tämä älyttömyys riittää sekä viinasta että vallan tunteesta humaloituneille kaupunkilaisille. Kuin sanattoman sopimuksen pakottamana porukka ponnahtaa yhtä aikaa pöydän äärestä. Jokainen nappaa käsiinsä viinipullon ja lähtee kävelemään uhkaavasti Marauderia kohtaan. Marauderi ei välitä, vaan työntää kätensä housuihin, kaivelee haaroväliään, ottaa toisen käden pois ja alkaa nuuskia sitä innokkaasti. Iljettävää. Saastaista. Ennen kaikkea: epäilyttävää. Tästä on tehtävä loppu. Ja niin myös käy. Ennen kuin kukaan edes ehtii tajuta, joku on kalauttanut täyden viinipullon suoraan Marauderin otsaan. Veri ja viini sekoittuvat toisiinsa kuin pääsiäisen aikaan Jeesuksen puheissa. Marauderi kaatuu nopeasti maahan, ja kun verta alkaa pulputa valtoimenaan hänen otsastaan, porukka intoutuu kalauttamaan pari tyhjää pulloa myös takaraivoon. Kun yhdellä pullolla aukaistaan vielä Marauderin kaulavaltimo, on lopputulos selvä. Muutaman minuutin odottamisen jälkeen Marauderi on vuotanut kuiviin, ja hän makaa kiiltävällä katulaatoituksella kuolleena kuin kivi. Veri leviää tasaisesti laatoituksen väleihin hänen ympärillään.

Joku kaivaa verilammikosta Marauderin henkilökortin. Siinä paljastuu, että Marauderi oli Noh, pitihän sitä jotain yrittää.

Nyt on YÖ. Teillä on aikaa 24 tuntia, eli huomiseen (sunnuntai) kello 23 asti ilmoittaa yöllisten erikoiskykyjenne käytöstä.

Noin viisi vuotta sitten maailmalla tapahtui suuri muutos alkoholistien hoidossa. Maailmanlaajuiset A-klinikkasäätiöt ja vastaavat lopettivat kokonaan toimintansa, ja sen sijaan ympäri maailmaa rakennettiin yksinkertaisia mutta moderneja betonirakennelmia, joihin tämä yhteiskunnan rupusakki sijoitettiin. Ihmishoitajien sijaan betonirakennelmat täytettiin robottivartijoilla, jotka pitivät huolta siitä, että viinanpiru ei ala härnätä vanhoja juoppoja.

Tämä kaikki on hyvä muistaa eilisen juomailoittelun jälkeen. Smarksiden keskusaukiolla lojuu kymmenittäin tyhjiä viinipulloja. Myös lasinsirpaleita on yhä laattojen päällä siinä kohdassa, jossa pullot iskettiin eilen Marauderin päähän. Nyt kaupunkiin päätyneet selviytyjät eivät kuitenkaan ole muistelemassa alkoholistien hoitoa tästä syystä, vaan siksi, että yksi puuttuu jälleen porukasta. Tällä kertaa tuo yksi on aakoo. Hänen kotiaan etsiessä navigaattoritiedot ohjaavat suoraan Smarksiden juoppoluolaan.

Rakennukseen sisään astuessa sieraimet täyttyvät vanhan viinan ja sähkötupakan hajusta. Lattialla lojuu toimimattomia vartijarobotteja, jotka ovat alkaneet jo ruostua. Suurin osa huoneista on tyhjiä, mutta perimmäisen ovi on kiinni. Kun selviytyjäporukan vahvin jäsen rysäyttää oven auki, vastassa oleva näky on vielä eilisaamuistakin karumpi.

Tällä kertaa vastassa ei ole HC-pornoa tai alastomia miehiä. Ei, huone on varsin simppeli: siellä täällä lojuu viinapulloja. Jokunen kori vanhanaikaista kaljaakin näyttää olevan säilössä sängyn alla. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, ettei kukaan huoneeseen astuneista kiinnittänyt ensimmäisenä huomiota aakoon alkoholivarastoihin. Kaikkien katse nimittäin keskittyy keskellä huonetta sijaitsevaan aakoon sänkyyn, jossa hän itse makaa.

Ei ole epäilystäkään siitä, onko aakoo kuollut. Häneltä on revitty molemmat kädet irti olkapäistä, ja ainakin näyttää siltä, että sen jälkeen aakoo on vielä kuristettu hengiltä omilla käsillään. Nyt aakoo makaa verisessä sängyssään niin, että olkapäistä roikkuu ihon riekaleita ja veriset käsivarret ovat yhä puristettu kuristusotteeseen aakoon kaulan ympärille. Näky on niin brutaali, ettei kukaan halua katsoa sitä paria sekuntia pidempään. Ainoaksi tehtäväksi jää enää kaivaa henkilökortti aakoon housuista. Siinä selviää, että aakoo oli Voihan helvetti.

Nyt on PÄIVÄ. Hengissä olevia äänestyskelpoisia on 15, joten lynkkaukseen tarvitaan 8 ääntä. Jos kukaan ei saa vaadittua äänimäärä, ketään ei lynkata. Aikaa äänestää ja keskustella vaikkapa keskiviikkoiltaan klo 18 saakka.

Jos tämä hiljaisuus ei nyt lopu, sitten se saa jatkua.

Tai jotain.